BBT Encore, eli pelkkä Lupsu statistiikka: 21: 1-3-0-1 "Ymmärrän jos orin luonne ei vakuuta, mutta voin vain luvata minkälainen juoksija siitä kasvaa", Saran sanat saivat kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä kun kävelimme laatoitetulla tallipihalla kohti nuorten hevosten osastoa. Ruipeloinen orivarsa yritti parhaansa mukaan napsia hiekkatarhassa heinätuppoja aitojen välistä. Meidät huomatessaan se kohotti päänsä välittömästi ja häpeä paistoi sen silmistä. Häpeä muuttui pian mielenkiintoiseksi pilkkeeksi. Varsa selvästi halusi tulla lähemmäksi tutkimaan uutta ilmestystä, mutta ei vain kyennyt. Encore ujosteli minua kauan aikaa. Vasta kun se ymmärsi, ettei sillä ollut vaihtoehtoja muutakuin kaveerata kanssani, se antoi periksi. Orin luonnetta on hirmuvaikea kuvailla sanoin - lähes mahdotonta oikeastaan. Siitä on niin paljon kerrottavaa, tosin monet seikat olisi varmaan syytä jättää pois. Pojasta suorastaan paistaa sen suvun luonteenpiirteet. Encoren on mahdotonta antaa periksi asioissa, joista se on etukäteen päättänyt. Se ei lannistu radallakaan, se ei luovuta tai alistu. Ylimielinen ori on tuottanut monille päänvaivaa ja murheita. Se on sen mielipuuhaa. Kiusata ihmiset hengiltä. Asia oli kuulemma ihan odotettavissa. Ymmärsin sen kun tutustuin Encoren vanhempiin paremmin. Nyt tiesin mistä Encoren palava tahto ja lujuus radalla tuli. On kyllä myönnettävä, että Lupsun kanssa sai myös tehdä töitä sen eteen. Heh, Lupsu. Täydellinen lempinimi jos sitä ajattelee vastakohtana. Encore oli mahdoton tapaus reilu vuotiaana kun sitä koulutettiin. Sen arvostelevat eleet ja jopa ilmeet ajoivat valmentajat hulluuden partaalle. Näin parhaimmaksi vaihtoehdoksi koulia orin itse. Ratkaisu osoittautui hyväksi, tänäpäivänä meillä on orin kanssa luja ja pysyvä luottamusside joka on vain ja ainoastaan vaikeiden teinivuosien ansiota. Ensinnäkin, Lupsu on mahdottoman energinen. Se ei väsy useammalla vedolla eikä hiitillä vaan virtaa löytyy yhä uusiin suorituksiin. Hullua. Parempi sekin mitä orin käyttäytyminen oli ennen varsinaista juoksemista. Encore ei liikkunut metriäkään kärryjen edessä neljällä jalalla, vaan ponkaisi aina kapinoiden pystyyn kun tunsi kärryjen painon perässään. Se pelotteli ja kyllähän me pelkäsimmekin, sillä ori oli aiheuttaa useamman vahingon valjailla ja kärryillä temppuillessaan, kyllähän se kerran turvalleen lensikin. Lupsu kasvoi nopeasti startti-ikäiseksi koltiaiseksi joka koetteli hermojamme joka päivä. Mutta samoin löysin siitä yhä uusia piirteitä mistä pidin ja miksi halusin yhä pitää sen itselläni. Eniten hevosessa minua kiinnosti se, kuinka se tulisi kehittymään. Encore oli ikäisiinsä verrattuna hyvin massakas ja lihaksikas, ei sitä ensivilkaisulta olisi kaksivuotiaaksi uskonut. Niin moni sitä ihmetteli, että aloin itsekkin epäillä. Orin käytös ei kuitenkaan kypsynyt sen kropan mukana. Se käyttäytyi radalla paremmin, sillä se vain keskittyi suoritukseen ja voittoon. Se ei halua häiriötekijöitä eikä aiheuttanut niitä. Sille on tärkeää juosta nopeasti, ei, vaan kaikista nopeiten. Minä niin ihailen ja rakastan sitä pölkkypäätä ja sen tapaa elää, vaikka se on välillä hyvin vaikeaa.
Muuta mainittavaa Ikääntyminen päivitetty viimeksi 15.7.2009
|
